Oletko koskaan ajatellut, että kestävä kuluttaminen liittyy myös käsitöihin? Mitä kestävä käsityö tarkoittaa? Tässä blogitekstissä avaan kestävää kuluttamista käsitöiden ja suomalaisen villan näkökulmasta. Tämän blogitekstin tarkoituksena ei ole syyllistää eikä ahdistaa sinua nurkkaan, vaan herättää ajatuksia ja toisaalta avata omaa arvomaailmaani. Ehkä et ole aikaisemmin tullut ajatelleeksikaan ostamiesi lankojen merkitystä kestävässä kuluttamisessa? Kestävä kuluttaminen on kompromisseja, ja kompromissit ovat varsin riittävä keino ja pieniä askeleita ympäristön kannalta kestävämpään kuluttamiseen.
Mitä on kestävä kuluttaminen?
Verkkosivusto Kiertokapulan määritelmän mukaan kestävä kuluttaminen tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että kuluttaja eli ostaja pyrkii mahdollisimman hyvin huomioimaan ympäristöarvot omassa kulutuskäyttäytymisessään. Tai käänteisesti: kuluttaja haluaa minimoida omasta kuluttamisestaan aiheutuvan ympäristökuormituksen. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi jätteiden lajitteluna, tarpeettomien tavaroiden kierrättämisenä ja ruokavaliovalinnoissa.
Kestävällä kuluttaja huomioi ja tarkastelee aktiivisesti arjessaan niitä pieniä valintoja, joilla on mahdollisuus itse muuttaa maailmaa. Kestävä kuluttaminen on myös ajallisesti pitkäjänteistä, koska pienet muutokset omissa tavoissa ja yksi muutos kerrallaan todennäköisemmin jää pysyväksi. Kestävä kuluttaminen on sitä, että valitsee laadukkaita ja kestäviä materiaaleja. Kestävä kuluttaminen kestää myös päivänvaloa, ja vaatteen tai muun tuotteen valmistuksessa on huomioitu eläinten ja ihmisten oikeudet sekä ympäristöystävällinen tuotanto alusta loppuun. Kestävä kuluttaminen säästää rahaa, koska laadukkaasta materiaalista neulottu vaate kestää parhaimmillaan loppuelämän. Kestävä kuluttaja korjaa ja paikkaa villasukat ja muut vaatteet, ja valmistaa neuleita ja muita vaatteita tarvelähtöisesti. Kestävää kuluttaja kiinnittää huomiota siihen, mitä rahallaan saa vastineeksi ja mihin arvoon käytännössä rahansa vaihtaa.
Anna Polon artikkeli Yle.fi:ssä nosti esille villan hiilijalanjäljen, joka on artikkelin mukaan karkeasti arvioituna jopa seitsenkertainen puuvillaan nähden. Tarkempia perusteita väitteelle ei artikkelissa tuotu kuitenkaan esille eikä avattu sitä, koskeeko arvio myös suomalaista villaa ja mitä kokonaiskuvassa on huomioitu. Villan valmistuksen hiilijalanjälki on joka tapauksessa suuri muihin tekstiilimateriaaleihin verrattuna, koska lampaankasvatuksen ympäristövaikutukset ovat suuret. Lampaiden kasvattaminen vaatii suuria maapinta-aloja sekä aiheuttaa maaperän eroosiota, typpi-, fosfori- ja metaanipäästöjä. Kun tarkastellaan koko villatuotteen elinkaarta laajemmin, tulevatkin sen vahvuudet esiin muihin tekstiilimateriaaleihin (esim. puuvilla, tekokuidut) verrattuna. Hyvin huollettuna villatuote kestää pitkään, ja sitä pestään vähemmän ja harvemmin, koska se hylkii luonnostaan likaa. (Suomen tekstiili ja muoti ry: n vuonna 2021 tekemä selvitys)
Ylen artikkeli levisi laajasti käsityöihmisten keskuudessa, ja tiedän muutamien somettajien saaneen ärtyneitä viestejä aiheeseen liittyen jakaessaan artikkelia. Ympäristöasiat ja villan alkuperä ilmeisestikin herättää tunteita, ja asiallinen keskustelu onkin aina terveellistä. Itselleni tärkein anti artikkelissa oli se ajatus, että olipa villavaate ostettu kaupasta tai tehty itse, se voi olla yhtä tarpeeton ja siten rasite ympäristölle. Tästä näkökulmasta villavaate on yhtä turha ja kuormittava ympäristölle riippumatta siitä, mistä materiaali on alunperin lähtöisin. Täysvillainen 100 % suomalaisen lampaan villasta tehty vaate on tuotettu lähellä lampaan luontaista ja lajityypillistä elämää kunnioittavasti, ja vähän käsiteltynä säilyttää erinomaisesti sen superominaisuudet (kyky hylkiä vettä ja likaa, lämmöneristävyys, kestävyys).
Jokaisella kuluttajalla ja ostolla on merkitystä
Ilmastoahdistuksen ja muiden maailmantuskien keskellä saattaa helposti tulla sellainen olo, että oma kulutuskäyttäytyminen on vain pisara meressä, eikä oma ostokäyttäytyminen kuitenkaan voi vaikuttaa isommassa mittakaavassa tai pelastaa maailmaa. Tai saatat ajatella, että omia vakiintuneita kulutustapoja täytyisi laittaa uusiksi kaikki kerrallaan ja yhdessä yössä. Minulla on sinulle hyviä uutisia: kestävä kuluttaminen on kompromisseja, ja vähempikin riittää. Myöskään koko maailman pelastaminen ei ole sinun tai minun harteilla. Omia kulutustottumuksiaan ja maailmaa ei tarvitse muuttaa kerralla kokonaan, tai alkaa yhtäkkiä väsymiseen asti villahörhöilemään. Eli mitä kestävä käsityö tarkoittaa ihan tavalliselle sukankuluttajalle? Vyyhti tai villasukka kerrallaan riittää! Minulla ja sinulla ja meidän lankaostoksilla on merkitystä.
Olen vähän sellainen neutraaliin hakeutuva ihminen, ja olen varovainen kaikenlaisten joko- tai – ääri-ilmiöiden kanssa. Koko elämää ei tarvitse laittaa uusiksi yhdessä yössä ja nämä radikaalit täyskäännökset eivät kovin kestäviä olekaan. Aluksi riittää vallan hyvin, että havainnoi omia tapojaan ja keksii pieniä muutoksia – voisiko se olla vaikka kestävämpiin ja monikäyttöisempiin vaatteisiin panostaminen? Halpa hinta houkuttaa ostamaan esimerkiksi vaatteita, lankoja ja muita käsityömateriaaleja. Väitän kuitenkin, että huokeasta hinnasta hullaantuminen ikävä kyllä kostautuu usein tuotteen heikossa laadussa ja lyhyessä käyttöiässä.
On totta, että tässä maailmantilanteessa inflaation ja energiakriisin keskellä jokainen joutuu pohtimaan kuinka selviytyy edes peruselämiseen liittyvistä menoista, kun ruoan, sähkön ja muun elämisen kulut ovat nousseet hurjasti. On täysin ymmärrettävää, että harrastuksiin tai vaatteisiin ostamiseen käytettävissä oleva budjetti ei ole sama kuin ennen, ja mieluusti käsityöläisenä ostaa halvinta mahdollista lankaa, koska kriiseistä huolimatta neulominen on edelleen mielekästä. Suomalaisuus näkyy kotimaisen villan hinnassa, ja se ei pysty kilpailemaan halpojen tuontilankojen kanssa. Jos lankahamsteri korvaa kokonaan ostamansa langat suomalaisella villalla, lankakorin hinta paisuu moninkertaiseksi. Suomalaisesta villalangasta neulominen onkin arvovalinta, johon yhä useampi päätyy tietoisesti. Suomalaisen villan arvostus on viime vuosina onneksi kääntynyt uuteen nousuun esimerkiksi pohjois-karjalaisten neulojien keskuudessa, kuten Tanja Perkkiön artikkeli joulukuulta 2022 Yle.fi:ssä valaisee.
Entäs ne kompromissit?
Palaan taas niihin kompromisseihin ja pieniin tekoihin. Suomalainen villa on kallimpaa, mutta voisiko lankavaraston sisältöön ja määrään kiinnittää huomiota? Voisiko seuraava ostamasi lankavyyhti tai seuraava neulomasi neuletakki olla täysin suomalaista villaa? Pitkän ajan kuluessa säästät selvää rahaa, vaikka investointi kertaluontoisesti nyt tässä hetkessä olisikin isompi. Samalla tuet suomalaista työtä, villantuotantoa ja käsityötä, mikä itsessään on jo arvokas asia. Tulen avaamaan suomalaisen villan hyötyjä tarkemmin vielä myöhemmissä blogiteksteissä.
Itse neulon nykyään enimmäkseen myyntiin tilauksesta sekä hyväntekeväisyyteen siksi, että en halua valmistaa neuleita kaapin perälle pölyttymään pelkästään tekemisen ilosta. Tarvelähtöisesti käsitöiden suunnittelu ja toteuttaminen paikallisesta, suomalaisesta villasta on sellainen isossa mittakaavassa ympäristöystävällinen teko, jonka koen omista lähtökohdistani mielekkääksi ja omiin arvoihin sopivaksi ja helpoksikin toteuttaa.
Omat arvovalinnat eivät kuitenkaan saa uskonnonomaisia mittasuhteita. Neulon myös muista, varastossa olevista ja ostolangoista tarpeen mukaan, enkä tule väkisin tuputtamaan ja hieromaan naamaasi lampaan tuoksuista lanoliinilankaa, mutta pyrin tietoisesti käyttämään käsitöissäni yhä enemmän suomalaista villaa. Koen tärkeäksi missioksi puhua ääneen ja jakaa omaa kokemustietoa sekä luotettavista lähteistä koottua faktaa aiheesta. En todellakaan väitä tietäväni villan ympäristövaikutuksista kaikkea, mutta teen valintoja tämän hetken ja tietämyksen valossa, kuten me kaikki.
Jokainen voi tarkastella omaa kulutuskäyttäytymistään, minä, sinä, naapuri, kummi ja mummi. Pohdinnan paikka voi liittyä esimerkiksi käytettäviin lankoihin tai neulontalistalla olevien mallien määrään. Mistä villa on peräisin, ja onkohan lammas voinut villaa kasvatellessaan hyvin? Saanko tarkistettua tämän jostakin? Montako villapaitaa tarvitsen ja mihin käyttöön? Voisiko itse asiassa myös jämälangat hyödyntää luovasti? Saanko kaapissa lojuvan, kulahtaneen villapaidan uudelleen käyttöön tuunaamalla?
Tässä blogitekstissä olen avannut, miksi kestävä kuluttaminen on kompromisseja ja mitä kestävä käsityö tarkoittaa tavallisen käsityöihmisen näkökulmasta. Hyvinvoinnin tukeminen käsitöillä ja (lanka)kuluttamisen harkinta ja kohtuullistaminen on mahdollista toteuttaa kompromissien kautta. Löydät vinkkejä suomalaisen villan valintaan tästä blogiartikkelista: Miten valitsen suomalaista villalankaa?
Jatketaan siis kestävästi kuluttaen neuleharjoituksia!
Lämpimin terveisin,
Villandian Mirva
Olisi ehkä kannattanut oikolukea tekstini. Toivottavasti se on kuitenkin ymärrettävä.
Ei hätää, hyvin ymmärrettävä oli kommenttisi.
Hyvää pohdintaa. Ilmeisesti myös faktatietoa. Minusta on tullut vahingossa lankahamsteri. Kun ystävät ja tuttavat tietävät, että neulon paljon hyväntekebväisyyteen, minulle tulee milloinminkäkinmoisia lankalahjoituksia. Harvoin niisdä niitä sukkalankoja on, joita tarvitsisin. Jaan sitten lankoja eteenpäin, yksi ystäväni neuloo polvipeitgoja pyörätuolissa istuville vanhuksille, sukulaistyttö ja oma esikoiseni tekevät töitä lasten kanssa, heille kelpaa se mitä ei sukiksi voi vääntää. Neulon myös ns. mökkitöppösiä, ohuita lankoja moninkertaisina, niitä sopii viedä kukkien sijasta tulisisiksi. Enpä suostu potemaan huonoa omaatuntoa langoistani, ne lohduttavat, pitävät virkeänä ja toimivana sekä antavat vanhoille aivoilleni työtä kjn suunnittelen ja toteutan ohjeita.
Hei Sirpa! Lämmin kiitos kommentistasi. Nuo lankalahjoitukset ovat kyllä mukavia, tärkein on että langat päätyvät käyttöön! Ja olen samaa mieltä, että ei toki pidä huonoa omaatuntoa potea lankojen vuoksi. Käsityöt tuovat niin paljon iloa ja monenlaista muutakin hyötyä, ja se on kaikkein tärkeintä.